Taide
Olen kuvataiteilija ja runoilija, joka työskentelee pääosin liikkeen ja tekstin kautta.
Materiaalien yhdistely on työni tärkeä lähtökohta. Tarkastelen ilmiötä useamman “taiteen kielen” kautta saadakseni välitettyä kokemuksen.
Esimerkiksi runotekstin yhdistäminen nykyesitykseen ja installaatioon on minulle luonteva tapa törmäyttää eri konteksteja.
Pitkäkestoinen projektini käsittelee baletin toisin tekemistä ja baletin liikekielen käyttöä runokielenä tässä ajassa.
Esitin projektin työnäytteen Tampereella osana Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämön kesäresidenssiä.
Kesäkuussa 2026 toimin Pirkanmaan Tanssin Keskuksen residenssissä. Sen aikana kehitän oman praktiikkani ohella radikaalisti saavutettavan balettitunnin konseptia.
Hiljaista vettä
Installaatio:
Kirjaesine
Käsin kirjoitetut ja veden kanssa käsitellyt runosivut
Luonnonmateriaalit
Hiljaista vettä on runokokoelma ja installaatio.
Teos on tutkielma ditaalisen ja analogisen maailman välillä navigoinnista ja ihmisen luontosuhteen rikkonaisuudesta.
Ratkaisuni kirjoittaa digitaalisen kohtaamisen vaikeutta pohtivat runoni käsin on kysymys digitaalisen viestinnän tempoa kohtaan.
Käsin kirjoittaminen on vaivalloista ja hidasta. Jokaisen sanan merkityksen ehtii tuntea kirjoittaessaan läpi. Käsialasta voi myös lukijana aistia jotakin kirjoittajan kehollisesta olemuksesta ja tunnetilasta.
Olisiko vuorovaikutuksemme erilaista, jos digitaalisen kohtaamisen sijaan joutuisimme kirjoittamaan toisillemme työläästi käsin?
Galleria Kellokas, Äkäslompolo 2025
Muovikauris
Runokirja (Raikuu, 2021)
Videoperformanssi Zoomilla
Muovikauris on esikoisrunokokoelmani. Kirjan kansitaiteen on tehnyt graafikko ja valokuvaaja Joonas Puuppo.
Runokokoelma käsittelee klassista muodonmuutoksen teemaa ihmisen eläimyyden ja sukupuolen sosiaalisen koodin kautta. Tekstien keskiössä on tässä välitilassa tapahtuva liike. Parnasso luonnehtii kokoelmaa seuraavasti:
“Runoja rytmittää kuiskauksen tai hengityksen tuntu.”
Olen esittänyt kokoelman runoja myös useissa lavarunotapahtumissa.
Teoksen videoteosversiossa ääneen luettu runo keskustelee Zoom-sovellukselle tehdyn performanssin kanssa.
Performanssissa teen sukupuolta merkitseviä pieniä tekoja videopuhelusovelluksessa ihmisestä näkyvän kehyksen (kasvot ja osa ylävartaloa) mittakaavassa.
Toistotekojen jatkumo saa videolla aikaan pysyvän muodonmuutoksen tilan.
Se ei pysähdy yksittäiseen kuvaan, vaan merkitsee ruudussa näkyvän kehon yhä uudelleen toisenlaiseksi, uudenlaiseksi, ja ehkä seuraavaksi joksikin muuksi.
Lauteilla — LARP sosiaalisesta mediasta
Todellisuuden tutkimuskeskus 2025
Ropecon 2024
Suomi 2025. Ryhmä erilaisia ihmisiä on kutsuttu keskustelemaan ilmastokriisistä niin, että kaikkien äänet varmasti tulevat kuulluksi. Tämä keskustelu tapahtuu somealustalla. Sitä johtaa konsulttikaksikko, jotka ovat nimenneet itsensä ”Lauteilla-tiimiksi”. Heidän mielestään sauna kuvaa suomalaisessa kulttuurissa halua syvälliseen vuorovaikutukseen.
Lauteilla on digitaalinen larppi eli liveroolipeli, joka käsittelee kommunikaatiota sosiaalisessa mediassa. Jokainen larpin osallistuja saa hahmon, jolla osallistuu tähän kuvitteelliseen ”kaikkien Suomessa asuvien” keskusteluun digitaalisella alustalla.
Pelin aikana keskeiseksi teemaksi nousee yhteyksien ja vastakkainasettelujen kokeminen hahmon kautta. Digitaalisella alustalla tapahtuvan pelaamisen lisäksi larppi sisältää kasvokkaiset aloitus- ja lopetustapaamiset.
Peli on suunniteltu osana Koneen Säätiön rahoittamaan Vastapuhe-hanketta.
Pyydän anteeksi
Kahdenkeskinen performanssi
Kehä-festivaali, Oulu 2024
Performanssissa “Pyydän anteeksi” osallistuja kertoo taiteilijalle asian, jota haluaisi pyydettävän itseltään anteeksi.
Taiteilija ja osallistuja suunnittelevat mistä palasista anteeksipyyntö koostuu. Sen jälkeen taiteilija asettautuu osallistujan toivomaan anteeksipyytäjän asemaan, ja suorittaa osallistujalle tämän toivoman anteeksipyynnön. Osallistuja saa tuoda teokseen pienen tai suuren, vakavan tai leikkisän, anteeksipyynnön aiheen. Performanssin aikana käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia.
Olen pohtinut anteeksipyytämistä sekä yksityisen elämän että julkisen keskustelun kautta:
Milloin pitää pyytää anteeksi? Voiko sen tehdä väärin? Mikä merkitys anteeksipyytämisellä on eteenpäin siirtymisen kannalta?
Arjen ihmissuhteissa ja esimerkiksi kasvattajana anteeksipyytäminen ja -antaminen on asia, josta keskustellaan käytännönläheisesti.
Toisaalta anteeksipyytäminen on vahvasti läsnä yhteiskunnassamme julkisena ja poliittisena performanssina.
Siksi performanssitaide sopii hyvin aiheen käsittelyyn.
Maailmassa, jossa yksityisen jakaminen tuhansille ihmisille on yhä helpompaa, teoksen rajaaminen kahdenkeskiseksi tuntuu radikaalilta. Kahdenkeskisessä taiteessa rajaaminen voi saada aikaan yllättävästi lisää tilaa: tilaa tunnekokemukselle, vuorovaikutukselle, ja läsnäololle.
Siinä missä monesti ajan henki on tavoitella mahdollisimman monia kontakteja ja jakoja, kahdenkeskinen taide palaa muistuttamaan yksinkertaisesta ihmisten välisestä läsnäolosta.
Julkaistuja taiteellisia tekstejä
Päättömien joutsenten tanssi - Sodanvastainen katutaide Venäjällä elää ja voi hyvin, vaikka Suomessa se tunnetaan huonosti, essee, Nuori Voima (2025)
Kuukauden kynä: Renaissance, luova arvio tanssiteoksesta, Zodiak (2024)
Rauhallista elämää, tilausruno 4.lk äidinkielen kirjassa, Otavan oppimateriaalit (2023)
Muuttuva hengitys — Transruumiillisuudesta ja sukupuolitetuista tanssiäidinkielistä, essee Matias Loikalan kanssa, Liikekieli.com (2023)
Kuinka suunnitella kiva vihaleikki?, essee Jonne Arjorannan kanssa, Nuori Voima (2022)
Karttoja, visuaalinen runokokonaisuus Lauri Hei:n kanssa, Tuli&Savu (2022)